Hernekeitto

Taas ruokajuttuja. Tämän voit hyvin jättää lukematta, paitsi jos olet tosi tylsistynyt.

Puheenaihe on hernekeitto ja sen historia ja vaikutus perheeseemme. Hernekeittopurkin juuret juontavat aikoihin, jolloin Jouni oli vielä poikamies. Silloin Jouni laittoi itselleen purkillisen hernekeittoa ja söi sen yksin, koska oli nälkäinen opiskelija. Sitten menimme naimisiin ja söimme hernekeittopurkin kahdestaan. Juhlahetkinä meillä oli keiton seurana näkkäriä, jonka päällä oli ohuen ohuita kurkkuviipaleita. Sitten nostimme jalat olohuoneen pöydälle (pahvilaatikko) ja katsoimme elokuvaa.

Perhe kasvoi yhdellä henkilöllä ja piti siirtyä syömään keittoa pöydän ääreen. Saman kokoisesta purkista riitti ruokaa vielä toiselle lapselle ja kolmannelle ja neljännelle. Tässä vaiheessa keitto alkoi olla jo aika vetistä, mutta siitä viis, se vain jaettiin lautasille valmiiksi, että jokainen sai sopivan verran.

Muutama kuukausi sitten lapset alkoivat valittaa, että he eivät saa mahaa täyteen, kun oli ruokana hernekeittoa. Niinpä tämän äidin oli pakko myöntää, että nyt oli aika laittaa säästäväisyys syrjään ja lämmittää kaksi purkkia hernekeittoa. Ja se toimii! Hyvä ruoka, parempi mieli ja täydet vatsat. Tosin nyt jää keittoa vähän yli ja joku "onnekas" saa jämät toisena päivänä.

Kyllä se hernekeitto pelastaa kiireisen päivän. Kuten tänäänkin, en olisi ehtinyt valmistaa ruokaa sählykerhon jälkeen ennenkuin Pinja piti viedä partioon. Aikaa oli vain puoli tuntia. Siinä ehti hyvin tehdä kattilallisen purkkihernekeittoa, käydä suihkussa, pukea päälle, syödä ja  olla puhelimessa. Eläköön hernekeitto!