Hiihtoreissu

Nyt ollaan kaikki ihan naatteja. Meillä oli tänään perheillan toiminnassa hiihtoa. Minttu ei pystynyt osallistumaan, koska on hieman kipeä, mutta me muut kyllä hiihdettiin.... ja lujaa :)

Hiihtoreissu alkoi haastavasti. Laitoimme sukset liian aikaisin jalkaan, sillä alamäki ladulle oli hiekoitettu. Jouni ja Juho meni metsän kautta nopeasti ladulle, mutta Antti ja Pinja oli sukset ristissä useamman kerran. Kyllä mekin sitkeän taivalluksen jälkeen pääsimme ladulle. Päätimme, että mä hiihdän Pinjan kanssa ja Antti kiertää ympyrää omaan tahtiin. Kyllä Antti mut yllätti täysin. Se poika oli kuin raketti. Yhden kierroksen menin Antin kanssa ja hyvä kun pysyin perässä. Kyllä äidistä polvi paranee.

Illan saldo oli kyllä aika hyvä. Juho hiihti 7,2 km, Jouni sivakoi 6 km, Antti kiersi juoksuradan 10 kertaa eli hiihti yhteensä 4 km. Mun ja Pinjan tulokset olivat hieman alhaisemmat. 

Iltapalalla maistui tänään leivotut sämpylät ja tarjoiluna oli terveys suklaakakkua. Mikä ihana ilta.

Koulussa

Mulla on ollut tänään eka koulupäivä vuosiin. Yhden päivän aikana ehdin käymään kolme kertaa koulussa, aika ahkeraa:)

Aamulla lähdin lasten kanssa kouluun. Mä menin käsityöopettajan sijaiseksi. Kolme tuntia meni tosi nopeasti. Olisin voinut olla vielä kauemminkin. Onneksi avustaja muisti katsoa kelloa ja muistuttaa, että lasten täytyy välillä mennä muille tunneille tai syömään. Mä vaan halusin niin kiihkeästi jakaa neulomisen salattua tietoa oppilaille, että aika menetti merkityksensä.

Kotona hieman levättyäni lähdin taas kouluun. Tällä kertaa oli sählykerhon avajaiset. Vanhempainyhdistyksen jäsenenä olen lupautunut vetämään sählykerhoa seuraavat 3 kuukautta. Hieman jännitti, että tuleeko sinne ketään omien lasten lisäksi. Olinkin yllättynyt, kun koululaisia oli yhteensä 12. Saimme siis hyvät joukkueet ja hien pintaan pallon perässä juosten. Mä olin sellainen lentävä puolustaja. Menin aina häviöllä olevan joukkueen puolelle puolustajaksi. Lapsetkin taisi tykätä, koska pari poikaa lupasi ensi kerralla vetää oikeita sählyharjoituksia.

Sählyn jälkeen kotona ehdin vain tehdä ruokaa ja vähän siistiytyä ennen kuin oli taas aika mennä koululle. Tällä kertaa oli vanhempainyhdistyksen järjestämä keskusteluilta. Jouni veti alustuksen. Osanottaja määrä oli huonompi kuin sählykerhossa. Se oli harmi, sillä Jouni oli valmistanut todella hyvän esityksen. Onneksi keskustelua tuli myös pienemmällä porukalla. Ilta jatkui vielä sen jälkeen vanhempainyhdistyksen kokouksella. Siellä oli kyllä tärkeitä asioita, mutta kyllä oli ihanaa tulla kotiin sen jälkeen.

Koulu on cool, mut koti on best.

Bellan seikkailut nro 1

Se on kyllä ihan vauva. Voi hyvänen aika mihin sitä on ryhtynyt! Koko ajan pitää Bellaa vahtia. Sitä ei voi jättää hetkeksikään yksin. Bella löytää lattialta kaikki roskat, sukat, rukkaset, lelut, kalsarit ja lista voi vain jatkua. Olen Bellan suusta kaivanut tähän mennessä ainakin pari muovihelmeä, ruohoa, omenan kuoren, kiviä, puiden ja kukkien lehtiä ja pölyä. Jotain taisi jopa unohtua.

Kun on 4 lasta opettanut sisäsiisteiksi, voisi luulla, että koiran opettaminen sisäsiistiksi on helppoa. Ei se kyllä taida niin olla. Bellaa pitää ulkoiluttaa noin kerran tunnissa. Jos unohdat, saatat liukastua pieneen keltaiseen lätäkköön. Isommat asiat kyllä haistaa. Se lemu leviää koko taloon. Sitten vaan etikkavettä päälle ja koira vain entistä useammin ulos. Seuraavaksi pieni varoitus: hyvät ystävät, jos tulette seuraavan parin kolmen kuukauden sisällä kylään, niin suosittelen hengityssuojaimia ja mahdollisesti joitain kumipohjaisia tossuja.

Kyllähän siinä Bellassa on hyviäkin puolia. Se on jo ooppinut istumaan käskystä (siis noin 80% onnistuminen), antamaan tassua (toimii hyvin, jos on nakin pala tarjota palkaksi tästä huimasta tempusta) ja menee maahan (jos painaa toisella kädellä ja antaa nakkia toisella). Siis aivan mahtava koira, ja älykäs! Ja vielä koiran ulkonäkö on missi tason luokkaa. Turkki kiiltää ja silmät hurmaa jokaisen vastaantulijan. Bella saa yllin kyllin katseita ja ihailua ulkona. Että sellainen typykkä meillä. Hau, hau, ensi kertaan.

Perheenlisäystä

Tässä on perheemme uusin jäsen, Bella ekoilla nokosillaan. Eikö ole söpö?

Moni on varmaan aivan järkyttynyt tästä ja ei voi uskoa, että meillä on koira, sillä olenhan tunnetusti ollut monta vuotta "allerginen" kaikille eläimille. Siitäkin voi näköjään parantua.

Mutta nyt me vain päätimme ottaa koiran. Nyt oli hyvä aika. Jouni on tosin puhunut mulle koirasta jo monta vuotta ja niiden hyvästä vaikutuksesta lapsiin. Mä vaan en ole aiemmin jaksanut tai ollut valmis. Nyt oli lapsetkin tosi innostuneita. Juhokin on niin innostunut, että haluaisi, että Bella nukkuisi hänen sangyssään. Vaikkakin hän ehti jo täysin masentua ennen kuin olimme tehneet lopullisen päätöksen ja tokaisi, että "ette te kuitenkaan ota koiraa". Maineemme on kuulemme sellainen, että paljon suunnitellaan ja puhutaan, mutta mitään ei tapahdu.

Itse olisin halunnut 6-vuotiaana koiran, kultaisen noutajan, mutta se ei ollut mahdollista, koska isoveljeni on allerginen. Ähh miten ikävää se oli. Isäni taisi leikkiä mulle koiraa, mutta eihän se ole sama. Sitten vielä muutimme ja naapurissa oli sellainen iso ja pelottava bernhardilaiskoira, joka joskus vähän halusi tutusta paremmin. Siitä alkoi pienoinen koirapelko. En siis ole ollut mikään eläinystävä moneen vuoteen.

Kissoista se sitten lähti. Pikkuiset hoidossa olleet kissanpennut sulatti jään mun sydämestä. Siitä meni noin puoli vuotta, kun meille tuli komea kissa nimeltä Paavo. Paavolla on kyllä ihan oma luonteensa. Siitä voisi krjoittaa oman blogikirjoituksen. No, Paavon tulosta on melkein kaksi vuotta ja sitähän sanotaan, että rakkaus ei vähene jakamalla vaan kasvaa. Niinpä meidän sydämemme on laajentunut yhden pienen cockerspanielin pennun verran.

P.s.Koirankasvatusvinkkejä otetaan vastaan. Olen vasta kahdet yöunet menettänyt, kun olen miettinyt sitä, mitä olemme menneet tekemään.