Jaoin joulusiivouksen kolmelle päivälle ja jokaiselle omat tehtävät tuolle päivälle. Kaikki oli paperilla ja selkeästi esillä, joten kaikki tiesivät oman osuutensa. Olin myös ottanut toiveita huomioon. Toiveet meillä on sellaisia, että esim. jääkaappia en ainakaan halua enään siivota, sillä viimeksi sieltä löytyi etanan limaa.
Eka siivouspäivä meni ihan hyvin. Kukaan ei kuollut, vaikka luuli kuolevansa, tai tippunut ja katkaissut kättänsä eikä kukaan hermostunut kovinkaan paljon. Se on jo aika hyvin:) Loppupäivän sitten huvittelimme. Tosin yksi lisäys tuli tuohon EI ensi jouluna halua siivota- listaan, nimittäin keittiön yläkaappien siivous sieltä päältä.
Toka siivouspäivä ei tuonut yllätyksiä, ei edes etanan limaa. Kyllä olin meistä ylpeä. Alkoi kaapit kiiltää, pölyt sai kyytiä ja matotkin oli puhtaita. Ekasta matosta en ole tosin ihan varma, sillä kun Antti toi sen sisälle, hän sanoi, että se ei ole ehkä ihan yhtä puhdas, kun ulos mennessä. Sitten kysyin, että osuiko se maahan, niin vastaus oli, että taisi osua. No pojat teki parhaansa. Ainakin tunnin he ulkona mattoja piiskasi.
Kolmas siivouspäivä oli mulle helppo. Minttu siivous vessat. Jihuu! Ja se oli siinä, tai ainakin melkein. Piti mun vielä leipomisten jäljet keittiöstä ja hiekat eteisestä ottaa imurilla vaikka olin sen vasta edellisenä päivänä tehnyt. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi mun lapsuuden kodissa imuroitiin juuri ennen joulurauhan julistusta. Ei siitä muuten olisi ollut mitään hyötyä.
Mutta nyt, ihanaa, rentoa, rauhallista
ja onnellista joulua kaikille!
