Ale!

A niin kuin alennusmyynnit. Nyt on kolmen päivän shoppailut ohi. En enää tänä vuonna tuhlaa yhtään, se on varma. Rahapussini painoa on kasvattanut vain valkoiset kuitit. Tosin kaikki mitä olen ostanut on ollut tarpeelista. Mulle piti ostaa isommat housut. Syykin siihen on ihan looginen. Kaikki vanhat ovat kutistuneet pesussa. Tänä syksynä on tämä kutistunut tapahtunut, kummallista. Pesukoneessa on varmaan jotain vikaa. Sitten piti ostaa Juholle uudet luistimet. On vaikeaa uskoa, että 12- vuotias tarvitsee luistimet, joiden koko on 42! Ne on numeroa isommat kuin isillä. Ja vielä Minttu sai uudet talvikengät kirkkoon. Kyllä nyt kelpaa tepastella. Ja sitten tuli ostettua joitain pieniä juttuja, jotka vei pikkuisen rahaa, mutta joita ei muista. Tarvitseeko niitä?

L niin kuin loma. Vielä on lomaa jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, vielä... Aaah niin ihanaa on ollut olla lomalla, nukkua pitkään, rentoutua, käydä pulkkamäessä, lukea jne. Lomalla on kyllä kaikki rutiinit unohtuneet. Ruoan laittaminen ei ole tuntunut tärkeältä, mutta onneksi lapset ovat vielä hengissä. Aamulla on unohtunut lukea perheen kanssa yhdessä pyhiä kirjoituksia. Siitä pitää kyllä tehdä parannus. Tv, tietokone ja playstation ovat olleet kovassa käytössä. Mä olen näköjään ihmisenä vähän kasvanut. Ei tarvitse aina olla niin tiukka. Lomalla voi tosiaankin rentoutua ja unohtaa siivoamisen. Hyvä minä!

E niin kuin eteenpäin. Uusi vuosi alkaa. Mitä se tuo tullessaan? Tästä vuodesta on selvitty. Yhdessä perheen, suvun ja ystävien kanssa selviää (ja nauttii?) varmasti myös tulevasta vuodesta. Siis mars eteenpäin ja leikki jatkuu näin.

Rakkaat veljet ja sisaret

Näin alkoi puheeni tänään kirkossa ja se jatkui näin: 

Minulla on jo muutaman vuoden aikana ollut tapana tehdä joulukalenteri kotikäynti ja kotiopetusperheille. Siitä on tullut joka vuosi hieman vaikeampaa, koska joulusta on vaikeaa keksiä aina jotain uutta. Tänä vuonna hain innoitusta netin kautta ja löysinkin sieltä lapsille tehdyn kalenterin, jossa oli eri pyhien kirjoitusten kohtia Kristuksesta. Siinä oli 24 erilaista Kristuksen tehtävään ja nimeen liittyvää kohtaa. Nämä ovat innoittaneet minua puhumaan teille tänä joulun aikana Kristuksesta ja hänen tehtävästään.

Kun aloitin tämän puheen tekemisen, mulle tuli mieleen ajatus, että Kristukselle on tosiaan monenlaisia nimiä, jotka kuvaavat häntä ja hänen tehtäväänsä. Sen takia ryhdyin miettimään mitkä nimet ja sanat kuvaavat minua ja tehtävääni. Niitäkin löytyi eli: olen tytär, sisko, vaimo, äiti, puoliso, täti ja ompelija jne. Nämä kuvaavat minua aivan kuten monet sanat kuvaavat Kristusta, kuten Ihmisen poika, Esikoinen, Jumalan ainosyntyinen poika ja Messias.

Sitten kerroin eri kohtia Kristuksesta ja vähän muutakin, mutta lopuksi haluan jakaa teidän kanssa viimeisen eli 24. paivän kalenterin luukun:

Joh. 8:12 Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."

Tänä pimeänä aikana Suomessa kaipaamme auringon valoa. Nyt syksyllä on ollut tosi sumuista ja mustaa, mutta aina kun aurinko pilkahtaa, sen huomaa. Sitä ei voi olla huomaamatta, koska se saa silmämme siristelemään ja se tuntuu todella kirkkaalta.

Kristus voi olla meidän elämämme valo. Hän voi olla se, jota katsomme, jonka huomaamme ja jota seuraamme. Hän on se, joka antaa meille elämän ja mahdollisuuden päästä takaisin Taivaan Isän luokse.

Heikkona ja epätäydellisenä ihmisenä olen erittäin kiitollinen joulun ajasta, siitä että Vapahtaja syntyi, että voimme muistella häntä jouluna ja koko hänen elämäänsä ja sitä kuinka hän toimi Jumalan suunnitelman mukaan ja toimi meidän kaikkien Vapahtajana.

Hyvää joulua teille ystävät!

Jounin unelma

Jouni on jo monta vuotta puhunut, toivonut ja yrittänyt saada minut suostumaan siihen, että menisimme laulamaan vanhainkotiin. Eilen se sitten tapahtui.

En ole oikein lauluihmisiä. Kotona kyllä laulan ja kirkossa myös, mutta en ole ollut esim. kuorossa. Lapsuuden kodissa usein tulimme siihen tulokseen, että emme osaa laulaa, niin siitä on varmaan johtunut vastahakoisuuteni lauluesityksiin missä tahansa. Se on kyllä alkanut lipsua viime vuosina, sillä olemme laulaneet perheenä jo useana jouluna kotiopetusperheille ja vähän muillekkin.

Eilen sitten menimme vanhainkotiin, joka on noin 700 metrin päässä kodistamme. Jouni oli sopinut kaikki. Minä oli hankkinut meille tukiperheen eli Jounin serkun perhe tuli mukaamme. Näin saimme 4 aikuisen ja 8 lapsen kokoisen kuoron. Sitten vielä tiesin, että jos pyydämme Eskon ja Marjaanan perheen, niin esityksesä tulee paljon vaihtelevampi. Marjaana on nimittäin erittäin kekseliäs näissä asioissa. Niinpä kaikki 5 laulua olivat hieman erilailla esitetyt ja lauletut.

Ilta oli onnistunut. Lauloimme kolmessa paikassa samat laulut. Ja mummot ja papat tykkäsivät lapsista. Laulujen jälkeen aina hieman rupattelimme heidän kanssaan. Kolmevuotias Lumea otti monia kädestä kiinni ja näin ilahdutti heitä. Ei se ollut niin vaikeaa, kun olin monet vuodet ajatellut.

Viimeisen esityksen jälkeen Isla (7 vuotta) sanoi, että "mä haluan olla vanha ja tulla tänne, koska on koko ajan palvelijoita ja on oma huone ja  telkkari".

12-vuotias tähtisilmä

Tämä on vakava asia ja olen kauan miettinyt, haluanko tästä kirjoittaa. Kysyin kuitenkin Juholta luvan tämän jutun julkaisuun.

Juho täytti itsenäisyyspäivänä 12 vuotta. Se tuntuu musta aivan uskomattomalta. Varmaan jokainen äiti muistaa sen hetken, kun katsoi pientä vauvaa ensi kertaa ja rakastui. Meidän Juhokin oli sellainen pieni laiheliini, jonka silmät olivat loistavat. Siitä Juho saikin lempinimeksi tähtisilmä. 

Se, että täyttää 12 vuotta, muuttaa paljon mormonipojan elämää. Moni poika saa pappeuden. (Sitä onkin vaikeaa selittää lyhyesti, joten käykää katsomassa sanastosta pidempi selitys.) Juho siis sai Aaronin pappeuden ja siinä diakonin viran. Juho on itse siihen valmistautunut, hänelle on opetettu mitä pappeus on ja sitä hän nyt alkaa oppimaan lisää. Ihana asia oli huomata, että hän itse halusi ja oli valmis siirtymään eteenpäin. 

Äidin ihana poika. Olenkin ollut ihan tunteellinen tämän asian suhteen. Mutta en ollut ainoa. Huomasin myös, kuinka Juho ihan herkistyi, kun seurakuntamme piispakunta ja nuorten miesten johtaja kävi häntä tapaamassa. Koko perheemme sai keskustella heidän kanssa pappeudesta ja siitä mitä pappeuteen liittyy. Äidin kysymys olikin, että mitä jos Juhosta tuntuu, että nyt ei jaksa tai on liikaa tekemistä. Vastaus annettiin rakkauden hengessä ja tarjottiin apua tälläisiin tilanteisiin. Tosin Juho totesi, ettei sellaista vaaraa tule olemaan, joten se siitä. 

Koukussa jouluun

Tämä on varmaan eka joulu, kun kunnolla haluan valmistella joulua. Se näkyy eniten sisustuksessa. Ostin nimittäin netistä valmiit jouluverhot. Se voi tuntua kummalliselta, koska teen työkseni verhoja joka viikko, mutta kun nuo valmiit olivat niin paljon edullisemmat, kuin ostaa kangasta ja alkaa itse ommella. Tilasin myös vähän edullista joulukangasta ja tein uudet verhot keittiöön ja sitten kangasta jäi, niin että sain myös kaksi pientä pöytäliinaa.

Sisustusbuumi alkoi pari viikkoa edullisilla kirppariostoksilla. Ostin yhden joulupöytäliinan, josta tein koristetyynyn. Sitten löysin 50 centillä punaiset tyynyn päälliset, jotka tuunasin valkoisella tähdellä. Olohuone alkaa näyttää jo aika kivalta, kun kynttilä palaa ja joululaulut soi, mutta pari tyynyä saisi olla lisää ja jouluinen viltti. Niinpä kaivoin laatikosta äidiltä saatuja lankoja ja virkkasin pari tyynynpäälistä. Sitten uutterana aloitin sellaisen ikuisuus projektin eli jouluviltin virkkauksen. Katsoin netistä mallia ja ohjeet ja niinpä aloitin. Ohjeet antanut bloggari varoittti, että tämä viltti vaatii hyviä peppulihaksia ja näin on. Yksi elokuva on jo katsottu ja nayttää siltä, että ehdin katsoa noin sata elokuvaa, ennen kuin viltti on valmis. Tavoite on saada se valmiiksi täksi jouluksi, mutta realistisempaa on jo suunnitella ensi joulua.