12-vuotias tähtisilmä

Tämä on vakava asia ja olen kauan miettinyt, haluanko tästä kirjoittaa. Kysyin kuitenkin Juholta luvan tämän jutun julkaisuun.

Juho täytti itsenäisyyspäivänä 12 vuotta. Se tuntuu musta aivan uskomattomalta. Varmaan jokainen äiti muistaa sen hetken, kun katsoi pientä vauvaa ensi kertaa ja rakastui. Meidän Juhokin oli sellainen pieni laiheliini, jonka silmät olivat loistavat. Siitä Juho saikin lempinimeksi tähtisilmä. 

Se, että täyttää 12 vuotta, muuttaa paljon mormonipojan elämää. Moni poika saa pappeuden. (Sitä onkin vaikeaa selittää lyhyesti, joten käykää katsomassa sanastosta pidempi selitys.) Juho siis sai Aaronin pappeuden ja siinä diakonin viran. Juho on itse siihen valmistautunut, hänelle on opetettu mitä pappeus on ja sitä hän nyt alkaa oppimaan lisää. Ihana asia oli huomata, että hän itse halusi ja oli valmis siirtymään eteenpäin. 

Äidin ihana poika. Olenkin ollut ihan tunteellinen tämän asian suhteen. Mutta en ollut ainoa. Huomasin myös, kuinka Juho ihan herkistyi, kun seurakuntamme piispakunta ja nuorten miesten johtaja kävi häntä tapaamassa. Koko perheemme sai keskustella heidän kanssa pappeudesta ja siitä mitä pappeuteen liittyy. Äidin kysymys olikin, että mitä jos Juhosta tuntuu, että nyt ei jaksa tai on liikaa tekemistä. Vastaus annettiin rakkauden hengessä ja tarjottiin apua tälläisiin tilanteisiin. Tosin Juho totesi, ettei sellaista vaaraa tule olemaan, joten se siitä.