Kesäloma

Tätä on odotettu, päiviä on laskettu ja vihdoinkin se alkaa: kesäloma! Lapset voivat nauttia auringosta ilman läksyjä, nukkua pitkään ilman herätyskelloa, heittää kengät nurkkaan ja juosta varpaisillaan aivan vapaina ja villeinä. Jäätelöä kuluu lukematon määrä ja se sulaa ihanasti kaikkien suussa, mansikkaa, suklaata, toffeeta, makuja riittää kyllä. Uimarannat kutsuu pulikoimaan ja mummolaan pitää tietenkin mennä. Huvipuistot ja matkat kerryttävät ihania muistoja ja valokuvia voi ihastella myöhemmin syksyllä. Voi miten ihana kesä on tulossa.

Mukava lasten onkin jäädä lomalle, kun kantoivat kotiin hyvät todistukset. Kyllä saa vanhemmat olla ylpeitä ahkerista lapsista. Minttu löysi opettajien kortteihin tämän ihana runon. Tulkoon sen mukana kaikille lomalaisille hauska ja rentouttova loma. Nautitaan!

Leuto tuuli hiuksia hyväilee,

auringon lämpö sielua  syleilee,

hymy huulilla väreilee,

kun suu mansikoita maistelee. 

Kesä on tullut, teidän sen,

kun kukkaan lensi perhonen.

-Elämän kiehtova taika-

.

10 poikaa

Tänä aamuna kyllä väsytti, en meinannut saada itseäni sängystä ylös ollenkaan. Ja mikäköhän sen aiheutti? No, 10 poikaa eilen illalla. 

Ensin valmistaudut heidän tuloonsa, siivoat, leivot, koristelet ja keksit ohjelman. Sitten olet kaksi tuntia koko ajan varpaillasi ja toivot, että talo pysyy pystyssä. Sen jälkeen vielä korjaat jäljet, huh huh. Huomio, kaikki tyttö lasten äidit, olkaa kiitollisia, kun teidän ei tarvitse järjestää syntymäpäiväjuhlia pojalle.

Eilen juhlimme Antin 9-vuotis synttäreitä. Valmistautuminen oli tehty hyvin ja sunnitelmat piti, joten synttärit onnistui mainiosti. Ohjelmaakin oli aika kivasti, koska jotkut rupesivat jo lopussa hieman kyllästymään leikkeihin ja olisivat halunneet vain riehua trampalla. Noh, se onnistui myös. Antti oli myös tyytyväinen juhliin ja hän sai kyllä todella hyvät lahjat. Niitä on tutkittu ja koottu tänä aamuna klo 6.30 lähtien.

Tälläiset juhlat vaativat aina kahden aikuisen läsnäolon. Jos olisin ollut yksin, olisin varmasti saanut hermoromahduksen. Jo se, että paikalla on Mies, rauhoittaa poikia aika hyvin. Heitä pitää koko ajan pitää silmällä, jos haluaa välttyä sairaalareissulta tai vakuutusyhtiön lomakkeelta. Tämä herättääkin mielenkiintoisen kysymyksen eli kuinka opettajat pärjää näiden kanssa joka päivä koulussa?

Loppuun vielä pieni kevennys. Eräs äiti soitti mulle ennen juhlia ja kysyi, että onko teillä Aliasta. Mä siihen vastasin, että ei ole, milloin hän on hävinnyt ja mistä. Kävikin ilmi, että Alias on peli eikä tyttö. Pieni häiriö siis mun aivotoiminnassa. Illalla pelasimme Aliasta, oli oikein hauskaa löytää oikeita sanoja!

Käärmekakku

 Antti yrittää löytää lakulaatikon ämpäri päässä,
 miuden huudellessa ohjeita.

Sählykerho

Olen vetänyt koko kevään koululla lapsille sählykerhoa. Kyllä, usko tai älä! Enhän mä ymmärrä sählystä mitään tai tiedä sen sääntöjä, mutta yllättävän hyvin kaikki on mennyt. Kiitos siitä kuuluukin meidän Juholle, joka on  ollut apuvalmentajan roolissa. Juhoa ne pojat siellä kunnioittaa ja tottelee, ei meikäläistä.

Sähly on aika mielenkiintoinen laji. Kaikki ryntää reikäpallon perään. Lapset ei meinaa ymmärtää, että jonkun kannattaisi olla puolustaja ja toisten hyökkääjiä, vaan yleensä kaikki juoksee sen pallon perään. Taistelu on kiihkeää, jopa niin kiihkeää, että palloa yritetään ottaa pois oman joukkueen jäseneltä! 

Sähly tuo myös esille pelaajissa erilaisia luonteenpiirteitä. Toiset valittaa aina, että kukaan ei syötä hänelle, vaikka seisoo samassa paikassa koko ajan. Toiset ilmoittaa haluavansa pallon hakkaamalla lattiaa mailalla koko ajan. Eräät kehuvat itseään todella hyväksi maalivahdiksi ja unohtavat, että palloja menee heidän ohi yhtä paljon kuin muillakin. Toiset taas saavat raivarin, kun vastustaja voittaa ja heittää mailan raivostuen maahan. Mä olen koko kevään yrittänyt painottaa kerholaisille, että tämä on hauskaa ja täällä ei oteta mitään vakavasti vaan nautitaan. Ei ole mennyt perille.

Eniten mua on pelottanut, että minkä verran sählyssä sattuu tapaturmia. Välillä veri onkin lentänyt(siis ei oikeesti) ja kaikki ovat saaneet taatusti komeita mustelmia ja naarmuja. Yllättävän vähällä olen kuitenkin selvinnyt. Laastareita on kulunut, mutta onneksi koulu maksaa ne. Itse kerran ihmettelin, kun mun sääressä oli mustelma, jonka keskellä oli valkoinen pilkku. Sitten hoksasin, että sählypallohan siihen on osunut. Kerran myös tuli maila peukaloon aikamoisella voimalla. Peukku oli viikon ajan kipeä, enkä yhtään valehtele.

Oli kyllä mielenkiintoinen kevät. Tuntuu jopa siltä, että jotkut niistä pojista tai tytöistä alkoi pitää musta. Sen huomasi siitä, että heillä oli aina tosi paljon asiaa mulle ennen sählyn alkua. Mutta huomenna palautan kansliaan koulun avaimet. Sählykerhon ohjaajan työt loppui tänään. Yes, loma alkoi.

Paavo on tullut kotiiin

Paavo on meidän kissa. Se on sellainen söpöliini, hieman paksu, ja sen takia sitä onkin ihana silittää ja helliä. Paavon turkki on myös ykkösluokkaa, luonne ehkä hieman tavallista arempi. Paavoa voisi kuvailla erittäin epäluuloiseksi ja jopa pelkuriksi, mutta toisaalta se kissa rakastaa rapsutusta ja silittelyä. Voi Paavoa!

Paavo tuli meille pari vuotta sitten oman käytösongelmansa takia. Se nimttäin söi aina Ville kissan ruuat. Me oltiin valmiita ottamaan Paavo meille, vaikka mä olin ollut monta vuotta pahasti "allerginen" eläimille. Mutta ihmeitä tapahtuu ja yhtenä kesänä pari pientä kissanpoikaa paransi mun allergian. Katselemme lasten kanssa edelleenkin kuvia Söpöstä ja Nöpöstä, jotka oli meillä hoidossa pari viikkoa. 

Niin sitten Paavo tuli meille ja kyllä sillä olikin sopeutuminen hiljaisuudesta ja rauhasta kovaan meteliin ja melskeeseen. Ensimmäiset pari viikkoa se oli sängyn alla piilossa ja kävi tutkimassa meitä, kun me nukuttiin. Mutta siitä se pikkuhiljaa tottui meihin ja varsinkin lasten käsittelyyn. 

Monta hauskaa hetkeä on ollut Paavon kanssa. Yhteen aikaan Paavolla ja Antilla oli jauhtaus leikki meneillä. Paavo voitti aina. Joskus Paavo kävi leikkimässä Juhon varpailla, kun Juho nukkui. Sitten kun lapsilla oli lattialla vaikka barbie leikit, niin Paavo meni niillä leikkimään, kun lapset oli koulussa ja sain selitellä heille sitten, että Paavo oli ne leikit sotkenut. Monesti Paavo nukkuu meidän Mintun vieressä. Se on niin iso, että Minttu joutuu sitä välillä hätyyttämään, että itsekkin mahtuisi tyynyllensä. 

Kyllä meillä oli ikävä Paavoa, kun se oli kylässä pari kuukautta Jounin allergia epäilyn takia. Mäkin olin tottunut aina kotiin tulessa huutamaan, että mami tuli. Tuntui talo niin tyhjältä, kun Paavon häntää ei näkynyt. 

Kyllä se on fiksu kissa, sillä eilen kun tultiin kotiin, niin se oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se muisti meidät ja omat paikkansa. Illalla se käpertyi mun viereen ja kehräsi onnellisena. Mä olin kyllä aivan täynnä karvoja, kun sillä on näköjään karvojen harvennus aika meneillä.

Ihanaa, kun poika on tullut kotiin!