Kaikkein ärsyttävin ääni maailmassa on varmaan se, kun joku liikuttelee pikkulegoja laatikossa. Korvia särkevä rahina syntyy, kun tuhannet pikkuiset muovipalikat hankautuu toisiaan vasten. Mutta siitä voi nauttia silloin, kun itse on tuon ison laatikon ääressä.
Tänään lupasin Antille koota hajonneita legoluomuksia ehjiksi. Se on hauskaa ja rentouttavaa aina silloin tällöin. Erittäin palkitsevaa on, kun etsit jotain tosi pientä ja harvinaisen muotoista palaa ja löydät sen. Mikä riemu ja onnistumisen tunne täyttää silloin sydämen. Kolme tuntia hurahti tänä iltana nopeasti, kun rakensin lentokoneen ja formula-auto keskuksen. Lapset piti loppuvaiheessa patistaa syömään iltapalaa ja äiti jäi vielä yksin etsimään viimeisiä puuttuvia osia.
Legojen kokoaminen on hyvää terapiaa. Aina silloin tällöin mulle iskee halu järjestellä tavaroita ja vaihtaa niiden paikkoja. Tänä iltana mietin, että olisi aika makeeta, jos kaikki legot olisi lajiteltu, joko värin tai koon mukaan. En osannut päättää, kumpi olisi parempi, joten en vielä aloittanut:)
Ja äidillä alkoi loma!!!
Kylläpä kesä taas vierähti nopeasti. Koulu alkoi ihanassa auringon paisteessa. Harmittaa vaan, kun en ole edes ehtinyt teille kertoa loppukesän parhaita paloja. Tuntuu, että kiire, vauhti ja nopeus vain lisääntyy. Mä en meinaa pysyä mukana. Tässä on kuitenkin loppukesän kohokohdat:
1. Matka perheenä Viroon. Se oli hyvä matka, vaikka mä jännitin sitä niin, että meinasin jäädä kotiin. Teimme matkan yhdessä ystävä perheen kanssa ja kaikki meni mahtavasti. Ohjelmaa ja toimintaa oli sopivasti. Mä jopa väsähdin aiemmin kuin lapset. Tallinnan vanha kaupunkin tuli taas kierrettyä, meren rannalta lapset keräsivät paljon pieniä simpukoita ja söimme ulkona hyvää ruokaa suhteellisen edullisesti. Auton takatila täyttyi kotiin viemisistä. Siellä oli esimerkiksi tosi, tosi iso vesimeloni, jollaista emme olleet ennen nähneet.
2. Mattojen pesu. Kesän alussa lapset rullasi matot, jotta voimme mennä yhdessä ne pesemään. Tämähän on jokaisen suomalaisen kodin kesäperinne. Se jäi kyllä melkein toteuttamatta tänä kesänä, koska ilmat olivat epäsuotuisat mattojen pesuun. Kaikeksi onneksi juuri ennen koulun alkua, tuli lämpimät ilmat ja menimme lasten kanssa mattopyykille. Sanoin, että lähdetään klo 9. Se oli lasten mielestä liian aikaista. Onneksi saatoin heille huomauttaa, että vuosi sitten, mun äiti tuli hakee mua mattojen pesuun aamulla klo 7!
Tänä vuonna oli pesupaikalla ruuhkaa. Siellä mummot kehui lapsia, kun olivat mukana pesemässä. Kyllä he ovatkin taitavia!
3. Mustikoiden kerääminen. Monta vuotta olen voinut luistaa tästä tehtävästä, koska mustikat on kannettu kotiin. Kiitos siitä kuuluu omille vanhemmilleni ja appivanhemmille. Nyt on kuitenkin vaaka kallistunut niin, että minun pitää hankkia omat mustikat, metsästä tai torilta. Ilokseni voin ilmoittaa, että olen kerännyt 24 litraa. Siitä voisi olla jopa ylpeä, ellen olisi tänä iltana kesäteatterissa kuullut, kun eräs mummo kertoi toiselle, että oli kerännyt jo 400 litraa mustikoita.
