Luonnonantimia

Uuden kotimme lähellä on kuntopolku. Se on ihan kiva, mutta kivempaa on, kun sieltä löytyy marjoja. Me ollaan kerätty sieltä jonkin verran mustikoita pakkaseen, mutta myös aina iltalenkillä, kun alkaa huikoa, niin lähimpään puskaan vaan, että saa superruokaa ja jaksaa hölkätä(tarkoitan kävellä) kotiin. Sitten kun on tullussa vieraita, niin äkkiä vaan metsään ja poimii jokusen marjan, että saa piirakan tarjolle. Tänä kesänä meillä onkin ollut tälläinen mustikkapiirakan resepti käytössä:

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/27357/Mustikkapiirakka/

On kyllä hyvää.

Sitten viime viikolla menin katsomaan puolukoita, mutta ne on vielä raakoja. Näin siellä metsässä muitakin ja huomasin, että he kerää kanttarelleja. No tietysti mä kanssa. Ja täytyy vielä sanoa, että en ole koskaan löytänyt kanttarelleja. Mutta sitkeys tai hyvä tuuri palkittiin ja löysin yhden kastikkeen verran kanttarelleja. Nami!

Pilkahduksia lomalta

Jouni tietää, mistä mä tykkään, nimittäin museoista ja maisemista. Ja hän on ovela. Yrittää saada mut tykkäämään Hämeenlinnasta viemällä mua kauniisiin ja kiinnostaviin paikkoihin.

Aulanko on ilmeisesti hyvin kuuluisa paikka Hämeenlinnassa. Kaikki tuntee sen, joten uusina hämeenlinnalaisina kävimme tutustumassa siellä. Ja täytyy sanoa, että se on kaunista seutua. Kävimme perheenä kävelyllä luonnonsuojelualueella, jossa on monenlaisia reittejä, kauniina pikku lampia, korkeita puita ja huikea näköalatorni! Suosittelen lämpimästi.

Seuraavana päivänä kävimme Hämeenlinnassa, siis siellä itse linnassa. AAh, museot on kyllä ihan parhaita paikkoja. Niin mielenkiintoisia ja jänniä. Nykyisin museoissa on myös lapsille kaikenlaista kivaa. Tänä vuonna Hämeenlinnassa oli näyttely nimeltä Heavy Metal. Siellä oli kaikenlaista jännää haarniskoista. Lapset sai niitä myös kokeilla ja oli kuulemma aika painavia. Sitten sai kokeilla sellaista nykyaikaistettua varsijousta (sisälle oli piilotettu wii-kapula). Ja sitten mä uskalsin kokeilla ratsastamista, sillä hevosethan oli ritarien parhaita kavereita. Hyvin mulla meni, kuten kuvassa näkyy.

Muutto

Olemme muuttaneet Hämeenlinnaan. Se onkin ollut aikamoinen prosessi. Jouni sai viime syksynä töitä täältä ja siitä asti on mietitty, että muutetaanko vai ei. Perheemme jakautui kahteen ryhmään, niihin, jotka halusi jäädä ja niihin, jotka halusivat muuttaa. Mä olisin halunnut jäädä Lahden seudulle...

Tämä on kyllä ihan hassua, sillä halusin muuttaa talostamme monta vuotta. Harrastukseni oli etsiä meille asuntoa. Halusin isomman talon, kauniimman, paremman ym. Sitten sain ne asiat, mutta en niin kuin halusin. Ehkä tämä on sitä, mitä tarvitsen, en tiedä vielä.

Muutos pelottaa mua aina. Mietin sitä, kuinka selviän, kuinka lapset selviää, no, Jouni selviää aina. Tässä parin kuukauden aikana tunteet ovatkin heiluneet laidasta toiseen. Sopeutuminen vie aikansa. Kun muutimme Orimattilaan, sanoin kaikille, että kysy multa vuoden päästä, että viihdynkö täällä. Saman voin sanoa nyt: Kysy vasta vuoden päästä miten viihdyn Hämeenlinnassa. Sitä ennen saa vääränlaisia vastauksia.

Tervetuloa käymään!