Mittarissa 37 vuotta

Voi kun tämä päivä ei ikinä loppuisi. On ollut niin ihanaa. Mua on palveltu kuin prinsessaa, täytetty mun kaikki käskyt ja toiveet. Tänään on siis syntymäpäiväni.

Monenlaisia tapahtumia on sattunut kuluneina vuosina. On ollut kohokohtia ja välillä on menty syviä ojia pitkin. Jos voisin, joitakin aioita tekisin toisin ja toisaalta kaikki on hyvin nyt. Tämä ikä ei ole hassumpi ikä, vaikka naama jo alkaa veltostumaan ja synttärilahjaksi sain pyytämäni kattilan (ja muita pikku yllätyksiä). Niinpä kysymys kuuluu, olenko muuttunut tai kehittynyt ollenkaan?

Kyllä, muutosta on tapahtunut. Huomaan itsessäni uusia piirteitä, esim, että olenkin aamutorkku ihminen, vaikka nuorena luulin olevani aamuvirkku. Toivottavasti kärsivällisyyteni on edes hieman kehittynyt, koska avioliiton alkuaikoina olin aika kipakka lasten kanssa. Joskus nykyään vanhemmat lapset haukkuvat mua jopa liian lepsuksi. Sitten minussa on kasvanut jonkunlaista rohkeutta. Tätä tuo esiin se, että uskallan jopa aukaista suuni vaikeissa tilanteissa tai että yritän pukeutua niin kuin tykkään, enkä vain farkkuihin ja paitaan. Ehkäpä alan kohta olemaan aikuinen Nainen!

Saa nähdä, mitä seuraavat vuodet tuo tullessaan. Ainakin yhdessä asiassa olisi parannettavaa vielä. Eräs sisar puhui tänään kirkossa positiivisuudesta ja se kolahti. Kyllä, mun pitäisi olla positiivisempi ja nähdä asioiden valoisa puoli. Siispä iloisin mielin kohti huomista!

Kuva 33 vuoden takaa, kun odottelin 4-vuotis synttäreitäni.

Tänään 37 vuotta, ei vielä 73 vuotta.

3. retki

Tänä aamuna päätin, että en nouse sängystä ylös ennenkuin olen keksinyt jotain kivaa tälle päivälle. Se oli vaikeaa. Me ollaan asuttu Orimaatilassa niin kauan ja kierretty täällä kaikki ilmaiset ja edulliset paikat. Sitten mulla välähti. Valokuvasuunnitusta pyörällä, mikä loistava idea! Hieman meni aikaa suunnitellessa, mutta lopputulos oli mahtava. Kaikki vapaaehtoiset lähtivät matkaan ja näin se retki alkoi.

Ensimmäinen vihje oli erään kirjan kansi, jossa kisut lähtee kouluun. Antti ja Pinja ensin luuli, että se tarkoitta meiltä matkaa kouluun, mutta se tarkoittikin koulutietä, joka löytyi kartan avulla.

Toinen vihje:

http://www.orimattilanliikuntapalvelut.fi/frisbeegolf-puisto/

'

Kolme seuraavaa vihjettä oli kolme tietä ja kartan avulla Pinja ja Antti ne löysi helposti. Sitten oli tälläinen kuva ja kohde löytyi:

http://www.playdo.fi/half-pipe-skeittiramppi

7. kuva oli myös helppo:

http://www.orimattilankirjasto.fi/

8. kuva oli jo vaikeampi, mutta pienen vihjeen jälkeen, paikka löytyi nopeasti. Tässä kuvassa Pinja halusi asetella minut ja ottaa kuvan. (harmillista kyllä en enään löytänyt vihjeetä kuvaa, mutta se oli lankarulla)

9. vihje löytyi myös hyvin, koska olimme pari kuukautta sitten käyneet siellä eli Soile Yli-Mäyryn taidelinnassa.

                                            

                                                              http://www.orimattila.fi/sivu.php?id=54&sivuid=65

Toiseksi viimeinen vihje oli kauppa  ja sieltä herkulliset eväät. Viimeinen kohde oli koti, jossa söimme eväät, koska ulkona oli aika kylmää. Hauskaa oli ja puolitoista tuntia sujui oikein hyvin pyöräillen.

Toinen retki

Viime viikolla meidän talossa oli miesylivoima. Niinpä ajatttelin, että pitää olla joku miehekäs retki. Onneksi Lahdesta löytyi mottoripyörämuseo.

4 poikaa ja Pinja ja minä lähdimme viime torstaina aamuna auringon paistaessa museoon. Mä rakastan museoita ja monet niistä on nykyisin hyvin lapsiystävällisiä. Kerran kesässä meidän perhe käy ainakin yhdessä museossa. Moottoripyörämuseo kuulosti mielenkiintoiselta, mutta hinta ei ollut lapsiystävällinen. Mieti, mitä museoa sun mielestä yleensä maksaa ja kerro se kolmella, niin tiedät mitä maksoin tästä retkestä.

Täytyy kyllä myöntää, että museossa oli paljon ja monenlaisia moottoripyöriä, mutta silti museo oli nopeasti kierretty. Yritin pidätellä poikia ja osoitella erilaisia yksityiskohtia, mutta pojat olivat toooosi nopeita. Paikka, missä pysähdyttiin useammaksi minuutiksi, oli pieni käytävä, jossa saattoi katsoa vanhoja moottoripyöräelokuvia vanhoilla elokuvateatterin istuimilla. Penkkejäkin oli vain kolme, joten osa joutui istumaan sylikkäin ja osa vierekkäin. Näimme Elvis Presleyn moottoripyörän selässä ja Peter Fondan (tunteeko häntä kukaan?) ajelemassa pitkää asfalttitietä. Joo, aika makeelta se näytti. Pidin kyllä siinä samassa pienen valistuksen kypärän käytöstä ja tarpeellisuudesta motskarilla ajaessa.

Museossa ihmettelin sitä, kun siellä ei saanut mennä minkään pyörän päälle ja vähän kokeilla sitä. Niinpä kävin kahvilasta kysymässä, että olisiko mahdollista istua jonkun moottoripyörän päällä ja ottaa kuvia. No se järejstyi ja tässä on tulos:

Retki

Lomalla pitää retkeillä. Lapsille pitää järjestää jotain ohjelmaa, ettei he vain ole koko päivää sisällä. Tänään oli siis retkipäivä.

Olin suunnitellut retkeen neljä osaa. Ekana menemme Siwaan ja ostamme vesimelonin (99cent/kg) ja donitsit (50cent/kpl). Sieltä jatkamme matkaa kirpputorille. Seuraava kohde olisi puisto, jossa syömme myös eväät ja viimeisenä menemme kirjastoon ja museoon. Aika hyvä suunnitelma, mutta entä toteutus?

Kaikki lähdimme yhdessä pyörillä Siwaan. Ostimme neljä vesimelonia ja donitsit. Minttu halusikin sitten mennä kotiin lukemaan kirjaa ja syömään vesimelonia ja donitsia. Loput menimme kirppikselle. Juho löysi sieltä nopeasti sopivan Aku Ankan taskukirjan ja oli valmis lähteämään, mutta hän joutui jäämään meidän muiden seuraksi, koska maksu tapahtui pankkikortilla. Se kyllä venytti Juhon kärsivällisyyttä, sillä Antti ja Pinja etsivät kauan sopivaa ostettavaa. Sitten vihdoinkin Juho pääsi kotiin lukemaan Aku Ankkaa ja syömään vesimelonia ja donitsia.

Jäljelle jäi siis minä ja kaksi nuorinta. Olin luvannut heille uuden puiston, mihin menemme. Ehkä se piti heidät vielä mukana matkassa. Tosin matkalla Antti ja Pinja  kyselivät, että onko se varmasti yleinen puisto eikä jonkun taloyhtiön oma. Puisto löytyi ja se oli mukava. Leikit alkoi hyvin ja mä sain rauhassa lukea kirpparilta ostamaani lehteä. Kyllä ulkona vesimeloni maistui hyvältä ja donitsit myös.

Matkalla kirjastoon huomasin valokuvaamon ja muistin, että  Antille ja Pinjalle pitää ottaa passikuvat. No, se homma oli mopeasti hoidettu. Kirjastossa aika kului kivasti. Hyviä kirjoja löytyi ja Pinja sai vihdoinkin oman kirjastokortin. Hänestä tuli niin onnellinen tyttö. Ainoa ongelma ilmeni myöhemmin, nimittäin kirjastokortti näyttää aika yksinäiseltä lompakossa, niinpä Pinja kyseli, että voisiko hän saada niitä kauppojen kortteja niin lompakko näyttäisi hienommalta.

Tässä vaiheessa retkeä alkoi jo puhti loppua ja totesimme, että onhan siellä museossa ennenkin käyty ja sinne ehtii joku toinen kerta. Niinpä onnistuneen retken jälkeen, pyörät kohti kotia.