Mittarissa 37 vuotta

Voi kun tämä päivä ei ikinä loppuisi. On ollut niin ihanaa. Mua on palveltu kuin prinsessaa, täytetty mun kaikki käskyt ja toiveet. Tänään on siis syntymäpäiväni.

Monenlaisia tapahtumia on sattunut kuluneina vuosina. On ollut kohokohtia ja välillä on menty syviä ojia pitkin. Jos voisin, joitakin aioita tekisin toisin ja toisaalta kaikki on hyvin nyt. Tämä ikä ei ole hassumpi ikä, vaikka naama jo alkaa veltostumaan ja synttärilahjaksi sain pyytämäni kattilan (ja muita pikku yllätyksiä). Niinpä kysymys kuuluu, olenko muuttunut tai kehittynyt ollenkaan?

Kyllä, muutosta on tapahtunut. Huomaan itsessäni uusia piirteitä, esim, että olenkin aamutorkku ihminen, vaikka nuorena luulin olevani aamuvirkku. Toivottavasti kärsivällisyyteni on edes hieman kehittynyt, koska avioliiton alkuaikoina olin aika kipakka lasten kanssa. Joskus nykyään vanhemmat lapset haukkuvat mua jopa liian lepsuksi. Sitten minussa on kasvanut jonkunlaista rohkeutta. Tätä tuo esiin se, että uskallan jopa aukaista suuni vaikeissa tilanteissa tai että yritän pukeutua niin kuin tykkään, enkä vain farkkuihin ja paitaan. Ehkäpä alan kohta olemaan aikuinen Nainen!

Saa nähdä, mitä seuraavat vuodet tuo tullessaan. Ainakin yhdessä asiassa olisi parannettavaa vielä. Eräs sisar puhui tänään kirkossa positiivisuudesta ja se kolahti. Kyllä, mun pitäisi olla positiivisempi ja nähdä asioiden valoisa puoli. Siispä iloisin mielin kohti huomista!

Kuva 33 vuoden takaa, kun odottelin 4-vuotis synttäreitäni.

Tänään 37 vuotta, ei vielä 73 vuotta.