maanantai 22. elokuuta 2016

Luonnonantimia

Uuden kotimme lähellä on kuntopolku. Se on ihan kiva, mutta kivempaa on, kun sieltä löytyy marjoja. Me ollaan kerätty sieltä jonkin verran mustikoita pakkaseen, mutta myös aina iltalenkillä, kun alkaa huikoa, niin lähimpään puskaan vaan, että saa superruokaa ja jaksaa hölkätä(tarkoitan kävellä) kotiin. Sitten kun on tullussa vieraita, niin äkkiä vaan metsään ja poimii jokusen marjan, että saa piirakan tarjolle. Tänä kesänä meillä onkin ollut tälläinen mustikkapiirakan resepti käytössä:

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/27357/Mustikkapiirakka/

On kyllä hyvää.

Sitten viime viikolla menin katsomaan puolukoita, mutta ne on vielä raakoja. Näin siellä metsässä muitakin ja huomasin, että he kerää kanttarelleja. No tietysti mä kanssa. Ja täytyy vielä sanoa, että en ole koskaan löytänyt kanttarelleja. Mutta sitkeys tai hyvä tuuri palkittiin ja löysin yhden kastikkeen verran kanttarelleja. Nami!




Pilkahduksia lomalta

Jouni tietää, mistä mä tykkään, nimittäin museoista ja maisemista. Ja hän on ovela. Yrittää saada mut tykkäämään Hämeenlinnasta viemällä mua kauniisiin ja kiinnostaviin paikkoihin.

Aulanko on ilmeisesti hyvin kuuluisa paikka Hämeenlinnassa. Kaikki tuntee sen, joten uusina hämeenlinnalaisina kävimme tutustumassa siellä. Ja täytyy sanoa, että se on kaunista seutua. Kävimme perheenä kävelyllä luonnonsuojelualueella, jossa on monenlaisia reittejä, kauniina pikku lampia, korkeita puita ja huikea näköalatorni! Suosittelen lämpimästi.


Seuraavana päivänä kävimme Hämeenlinnassa, siis siellä itse linnassa. AAh, museot on kyllä ihan parhaita paikkoja. Niin mielenkiintoisia ja jänniä. Nykyisin museoissa on myös lapsille kaikenlaista kivaa. Tänä vuonna Hämeenlinnassa oli näyttely nimeltä Heavy Metal. Siellä oli kaikenlaista jännää haarniskoista. Lapset sai niitä myös kokeilla ja oli kuulemma aika painavia. Sitten sai kokeilla sellaista nykyaikaistettua varsijousta (sisälle oli piilotettu wii-kapula). Ja sitten mä uskalsin kokeilla ratsastamista, sillä hevosethan oli ritarien parhaita kavereita. Hyvin mulla meni, kuten kuvassa näkyy.



Muutto

Olemme muuttaneet Hämeenlinnaan. Se onkin ollut aikamoinen prosessi. Jouni sai viime syksynä töitä täältä ja siitä asti on mietitty, että muutetaanko vai ei. Perheemme jakautui kahteen ryhmään, niihin, jotka halusi jäädä ja niihin, jotka halusivat muuttaa. Mä olisin halunnut jäädä Lahden seudulle...

Tämä on kyllä ihan hassua, sillä halusin muuttaa talostamme monta vuotta. Harrastukseni oli etsiä meille asuntoa. Halusin isomman talon, kauniimman, paremman ym. Sitten sain ne asiat, mutta en niin kuin halusin. Ehkä tämä on sitä, mitä tarvitsen, en tiedä vielä.

Muutos pelottaa mua aina. Mietin sitä, kuinka selviän, kuinka lapset selviää, no, Jouni selviää aina. Tässä parin kuukauden aikana tunteet ovatkin heiluneet laidasta toiseen. Sopeutuminen vie aikansa. Kun muutimme Orimattilaan, sanoin kaikille, että kysy multa vuoden päästä, että viihdynkö täällä. Saman voin sanoa nyt: Kysy vasta vuoden päästä miten viihdyn Hämeenlinnassa. Sitä ennen saa vääränlaisia vastauksia.

Tervetuloa käymään!




torstai 16. kesäkuuta 2016

Oi mikä ihana ilta

Eilen paistoi aurinko ja ilta oli mitä ihanin. Sain viettää sen 25 ystävän kanssa mökillä saunoen ja syöden, nauraen ja jutellen.

Vesi oli todella kylmää. Talviturkki piti kuitenkin heittää. Meinasin jänistää, mutta 80-vuotias ystäväni sanoi pilke silmäkulmassa, että saunaan ei pääse ilman kastautumista. Hänen kävelukeppinsä ohi ei pääse kuivana. Uhkaus tehosi ja nopeasti kastauduin ja kipitin saunan lämpöön. Saunan lämpö tuntui ihanalta, mutta kohta olo oli taas tukala ja kylmä järvi kutsui.

Ruokapöytä oli runsas. Tarjolla oli sienikastiketta, uusia perunoita ja batatttimuussia. Sen lisäksi oli monelaisia salaatteja ym... Jälkiruokaa oli myös, paras niistä oli kotimainen mansikka. Nam...

Illan aikan juteltiin ja paranneltiin maailmaa. Mietittiin myös kuinka voisimme huomata toisemme ja lähimmäisemme paremmin. Monia keinoja on. Kun jokainen toimii omalla tavalla ja omien voimiensa mukaan, tapahtuu pieniä ihmeitä.

Ilta meni nopeasti, liian nopeasti. Tuli kotiin lähdön aika. Mun piti vähän siirtää autoa, että toinen auto pääsi ohi. Pakitin metrin verran taaksepäin ja tässä oli tulos:




tiistai 31. toukokuuta 2016

Levittäkää siipenne



Äidin pitää jossain vaiheessa antaa lasten lentää.
Pitää katkaista siipien välissä oleva side ja päästä lapset kokeilemaan omia siipiään.

Tässä kaksi vanhinta on lähdössä matkalle kahdestaan. 
He menevät viikoksi Sveitsiin!

Se oli mun idea.
Jokin aika sitten mieleeni tuli, että pikkukaupungin nuorten tulee nähdä vähän maailmaa ja mietin, kuinka se voisi tapahtua suht turvallisesti.

Sitten tuli mieleeni tätini, joka asuu Sveitsissä.
Hän suostui ottamaan kaksi teini-ikäistä luoksensa ja näyttämään heille nähtävyyksiä.

Matkaa valmisteltiin kauan ja hartaasti.
Vaateita piti ostaa aika lailla, sillä eihän Sveitsissä voi koko ajan olla verkkareissa ja t-paidassa.
Monta viikkoa ilmassa leijui jännitystä, iloa ja matkan odotusta.

Ja nyt he ovat siellä.

Nauttikaa!



keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Paineet kohillaan

Nainen kun tulee tiettyyn ikään, hän tarvitsee verenpainemittarin. Sitä on ehkä vaikea myöntää, että tarvitsee tuota pientä vekotinta, mutta on se kätevämpi kuin juosta joka viikko sairaanhoitajan vastaanotolla.
Nyt pääsettekin todistamaan hetkeä, kun mittaan oman verenpaineeni ekaa kertaa uudella laitteellani. Virallisena valvojana ja valokuvaajana toimii nuorempi poikani.


Laite toimi oikein hyvin. Käsi puristui miltein tunnottamaksi. Tulos oli ihan normaali 115/79. Jee, nyt voin alkaa tekee kaavioita ja graafisia taulukoita mittaustuloksista. 
Ei nyt sentään.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Nukkumatti

Missä lienet nukkumatti,
seuraa mulle pitää vain katti.
Unta kaipaa mun koko keho,
muuten vähäinen on huomisen teho.
Mies se vain vieressä kuorsaa,
mutta mä en vain unta saa.
Täytyy varmaan vähän joogata,
että pystyy paremmin relata.
Nukkumatti tule jo,
ennenkuin saapuu aamun kajo.
Unihiekkaa täällä kaivataan,
mutta runoa vain rustataan...