Kynttilän ylistys

Parafiini, steariini ja mehiläisvaha,

niistä syntyi kynttilä mahtava.

Oikeasti niitä tuli monta,

se ei ole mahdotonta.

Minttu sai syntymäpäivälahjaksi,

kurssin, jossa vaha muuttuu kynttiläksi.

Mukaan pääsi äiti,

nimeltänsä Päivi:)

Monta tuntia siellä oltiin,

monia värejä sekoiteltiin.

Siellä vain kasvoi innostus,

tästä tuli oiva harrastus.

Rakkaat sukulaiset ja ystävät,

sekä arvoisat koulun opettajat.

Arvaatteko mitä teidän joulupakkaus sisältää?

No, se on pala rakkautta loistavaa.

                               Kuva:  poikani Antti 

KIIRE, KIIre, kiire

Mitä tapahtuu, kun on kiire koko ajan? Tekemistä on niin paljon ja aika ei riitä kaikkeen. Meillä se näkyy kotona, ihan kuin olisi pommi räjähtänyt sisällä. Joka puolella on tavaraa, jotka odottavat, että ne pääsisi oikealle paikalleen. Villakoirat saavat kerääntyä rauhassa nurkkiin ja sohvien alle. Leivänmurut odottavat pöydän alla villakoiria. Tiskit kerääntyy pöydälle ja niistä alkaa tulla epämääräistä hajua. Lapset saavat syödä jämiä ja katsella jääkaapin valoa. Juho otti tänään evääksi kouluun ananaspurkin. Huomenna annan hänelle hernekeittopurkin, onneksi niitä on paljon. Kun haluaa mennä huoneesta toiseen, on syytä katsoa alaspäin, ettei vain liukastu mihinkään. Ei varmaan kukaan yllätysvieras uskoisi, että siivosimme kotimme puhtaaksi viime lauantaina.

Ennen kuin aloitin työt, eli noin vuosi sitten, mulla oli joka aamu tapana siivota kotia vajaan tunnin verran. Sellaisia perusjuttuja vain, tiskejä, pyykkejä sängyn petaus, vähän imurointia ym. Vessankin siivosin pari kertaa viikossa, mutta nyt ei ehdi. Hyvä kun saan aamuisin itseni ja lapset kouluun ja töihin kello 9. Mun sotkun sietokyky on kasvanut ja suljen silmäni lialta ja ajattelen, että ehkä huomenna ehdin. 

Nyt varmaan ajattelette, että lapset vaan hommiin. Ideoita otetaan vastaan. Meillä lapset jo tyhjentää tiskikoneen, vie roskia, siivoaa oman huoneen ja lajittelee omat puhtaat pyykit. Jos siivoaa vessan tai imuroi, saa hieman rahaa. Mitä he vielä voisivat tehdä, jotta kotimme pysyisi puhtaana? Onko vinkkejä? (Lapset eivät kyllä tykkää, kun kysyn näitä vinkkejä. Voitte kertoa niitä anonyymeinä, niin välit säilyy hyvinä teillä.)

Pinja sanoi tässä pari päivää sitten, että hän haluaisi mennä iltapäiväkerhoon. No, mä selitin, että se on niille lapsille, joiden äidit on töissä. Pinja sanoi, että "äiti, sähän olet niin paljon töissä". Siis oikeasti? Olen töissä 12 - 14 tuntia viikossa. 

Ja nyt imuroimaan :)

Ja heillä kaikilla oli niiiiin mukavaa...

Vihdoinkin saapui syksyn odotetuin päivä, Pinjan synttärit. Koko syksy ollaan laskettu, että kuinka moooonta yötä on vieeeelä!
Meidän perheen pienin täytti eilen 7 vuotta. Tänään oli suuret juhlat kavereiden kanssa. Synttärit onnistui  ja sankari sai paljon ihania lahjoja.

Mulla on tunnelmat olleet hieman haikeat, ei ole enää meillä vauvaa. Tänä aamuna kävin katsomassa kaverin vauvaa ja ah, kyllä hän oli söpö ja pikkuinen. Mistä mä saisin vauvan????? Unohtakaa tuo äskeinen lause. Mietin kyllä tänä aamuna, että miten sitä elämä muuttuisi, jos tulisi pikkuinen taloon. Kaikki menisi mullin mallin. Sitä helposti unohtaa kaiken väsymyksen ja muistaa kotivideoita katsoessa ne ihanat hetket ja päivät. Nyt elämä on toisaalta aika helppoa; ketään ei tarvii kantaa, vaippoja ei ole ollut pitkään aikaan ja kaikki osaa itse syödä ja pukea. Tarvitaan vain toisenlaista kärsivällisyyttä ja sitkeyttä, riitatilanteiden ratkaisua ja harrastusten, koulutehtävien, hammaslääkärien ym. hallintaa ja järjestelyä. Niin, elämä on tässä ja nyt. 

Tähän sopiikin lause, joka yhteen aikaan oli koko ajan esillä meidän perheessä: Tuli mitä tuli, nauti siitä.

Melkein pääsin teatteriin

Joskus elämässä on paljon vastoinkäymisiä. Usein sitä tekee kaikkensa, jotta saa haluamansa, mutta silti ei onnistu. Tänään kävi juuri näin. Melkein pääsin teatteriin, mutta en sittenkään.
Eilen vanhempani tarjosivat mulle lippuja Lahden kaupungin teatterin päivänäytökseen. Tietysti siitä innostuin ja mietin, kuka olisi vapaa päivällä lähtemään. Soitin ystävälleni Marjaanalle ja hän innostui asiasta, mutta....
1. Kuka hoitaa lapsiamme. Mulle se ei ole ongelma enää, lapset voi olla hetken aikaa keskemään, mutta Marjaanan piti löytää lastenvahti. Hän soitteli ahkerasti ja kyseli, kuka voisi hoitaa hänen lapsiaan, mutta kesken päivää se ei keneltäkään onnistunut. Ehdotin, että hän tuo lapset meille ja Minttu hoitaa heitä. No, se oli siis viimeinen oljenkorsi tämän ongelman ratkaisemiseksi. Sitä varten Minttu joutui lähtemään 2 tuntia aiemmin koulusta (älkää kertoko Mintun luokanvalvojalle, hän jostain syystä luulee, että me ollaan matkoilla). Tää asia oli nyt ratkaistu.
2. Marjaanan auto oli rikki. Tässä vaiheessa olimme jo luovuttamassa, mutta meillä oli suuri halu päästä teatteriin. Ehdotin, että me ajamme sinne ja Minttu hoitaa siellä lapsia, että pääsemme lähtemään. Silloin Mintun olisi pitänyt lintsata meidän takia vielä yksi tunti lisää. Marjaana oli kuitenkin sinnikäs ja sai auton lainaksi ystävältä. 
3. Pinjalle tuli kuumetta. Tämä oli mun ratkaistava ja se pulma selvisi kahden tunnin akuutti käynnin jälkeen. Antibiootit Pinjalle.
4. Juho huomasi aamulla, että ne on eläkeläisliput. Voi ei. Ajattelimme kuitenkin, että koska ne liput olivat jo lopullisessa muodossa, niin kukaan ei huomaisi, jos kaksi köyhää mamia menee teatteriin eläkeläislipuilla (siis eihän niitä olisi voinut olla käyttämättä, sehän olisi ollut sama, jos heittää rahaa roskiin vai mitä?).
5. Isäni soitti ja sanoi, että tarkista lippujen päivämäärä. Tämä oli viimeinen niitti. Liput olivat ensi perjantain näytökseen. Tätä emme enää pystyneet ratkaisemaan. Kuten sanoin, joidenkin asioiden ei ole tarkoitus tapahtua. 

P.s Kävimme kuitenkin kaikkien tyttöjen kanssa kirppiksellä, sillä olihan tytöillä vapaata koulusta, Marjaanalla oli auto ja Pinjan kuume oli laskenut.

Hei Rakas!

Olin aamulla tosi väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen, mutta kun lapset olivat meneet kouluun, otin parin tunnin nokoset. Sen jälkeen olin taas energiaa täynnä. Päätin toteuttaa jotain, mitä olen ajatellut jo jonkin aikaa eli järjestellä olohuoneen uudestaan.
Kuten tiedät, järjestelytarpeeni johtuu halusta muuttaa. Haluaisin kovasti muuttaa uuteen kotiin, mutta se ei ole onnistunut, vaikka olemme monta vuotta yrittäneet sitä. Jostain syystä meidän vain pitää asua tässä. Sen takia aina vaihtelen tavaroiden paikkoja ja muita perheenjäseniä se saattaa hieman ärsyttää, koska juuri kun muut ovat oppineet missä esim. värikynät ja paperit ovat, niin kohta ne ovat uudessa paikassa. Olen vaihtanut makuuhuoneiden paikkojakin jo niin monta kertaa, että seuraavaksi meidän on nukuttava olohuoneessa, koska kaikki muut huoneet on jo käyty läpi.

Mutta tältä täällä näytti hetki sitten:

Ja sitten kun sain kaikki tavarat paikoilleen ja imuroitua niin tulos oli tälläinen:

Kyllä kultaseni, sohva on edelleen olohuoneessa ja samoin TV. Yritä tänä iltana löytää oma paikka. Nyt aloitan muiden huoneiden siivoamisen. Katsotaan mitä tulee. Ja toisaalta, olet juuri säästänyt arviolta 50 000 - 100 000 euroa, kun en ole voinut muuttaa oikeasti vaan leikisti. Tervetuloa kotiin!

Huomenta, se oli vain unta

Olipa ihana herätä tänä aamuna. Näin taas todella outoa unta. Tällä kertaa se oli vain jännittävä ja sekava, mutta joskus uneni ovat kuin suoraan kauhuleffasta.
Viime yönä olin matkalla Mikkeliin molempien siskojeni, siskontyttöjeni ja lasteni kanssa. Ja meillä oli mukana myös ISO ruskea koira. Saavuimme Mikkeliin ja kaupunki oli muuttunut kovasti ja näytti aika lailla Ruotsin vanhalta kaupungilta. Ja Mikkelissä oli meneillään suuri tapahtuma, johon osallistui Ruotsin kuninkaalliset. Oi, mikä kunnia kaupungille. Mutta me tehtiin pikkuinen moka ja ajettiin suoraan torille, keskelle kuninkaallisia tapahtumia. Miten ne turvajärjestelmät voi pettää noin pahasti? No, peruutimme ja löysimme parkkipaikan. Heti pysäköityämme koira karkasi. Muut hävisi jonnekkin ja mun tehtäväksi jäi koiran jahtaaminen (mä en ole ollenkaan koira ihminen, varsinkaan isojen koirien). Viimein sain koiran kiinni, mutta kun kaikki kunikaalliset olivat tosi lähellä, mun piti ottaa niistä kuvia ja koira karkasi taas ja kamerakaan ei toiminut. Taas vaan sitten koiran perään, ihan siinä hiki tuli, oikeastikkin. Sitten jotenkin vaan löysin taas koiran ja lapset jostain kerrostalosta ja lapset ei halunneet lähteä mun mukaan vaan jäädä syömään muiden kanssa Siiskosen kauraleipää. Unessa mulla alkaa mennä hermot ja alan laskea kolmeen. Silloin pitää totella tai... onneksi sitten heräsin. Olipa mukavaa herätä tavalliseen päivään ilman kuninkaallisia ja koiria vain lapset, mies ja työtä.