Huomenta, se oli vain unta

Olipa ihana herätä tänä aamuna. Näin taas todella outoa unta. Tällä kertaa se oli vain jännittävä ja sekava, mutta joskus uneni ovat kuin suoraan kauhuleffasta.
Viime yönä olin matkalla Mikkeliin molempien siskojeni, siskontyttöjeni ja lasteni kanssa. Ja meillä oli mukana myös ISO ruskea koira. Saavuimme Mikkeliin ja kaupunki oli muuttunut kovasti ja näytti aika lailla Ruotsin vanhalta kaupungilta. Ja Mikkelissä oli meneillään suuri tapahtuma, johon osallistui Ruotsin kuninkaalliset. Oi, mikä kunnia kaupungille. Mutta me tehtiin pikkuinen moka ja ajettiin suoraan torille, keskelle kuninkaallisia tapahtumia. Miten ne turvajärjestelmät voi pettää noin pahasti? No, peruutimme ja löysimme parkkipaikan. Heti pysäköityämme koira karkasi. Muut hävisi jonnekkin ja mun tehtäväksi jäi koiran jahtaaminen (mä en ole ollenkaan koira ihminen, varsinkaan isojen koirien). Viimein sain koiran kiinni, mutta kun kaikki kunikaalliset olivat tosi lähellä, mun piti ottaa niistä kuvia ja koira karkasi taas ja kamerakaan ei toiminut. Taas vaan sitten koiran perään, ihan siinä hiki tuli, oikeastikkin. Sitten jotenkin vaan löysin taas koiran ja lapset jostain kerrostalosta ja lapset ei halunneet lähteä mun mukaan vaan jäädä syömään muiden kanssa Siiskosen kauraleipää. Unessa mulla alkaa mennä hermot ja alan laskea kolmeen. Silloin pitää totella tai... onneksi sitten heräsin. Olipa mukavaa herätä tavalliseen päivään ilman kuninkaallisia ja koiria vain lapset, mies ja työtä.