Lego mama

Kaikkein ärsyttävin ääni maailmassa on varmaan se, kun joku liikuttelee pikkulegoja laatikossa. Korvia särkevä rahina syntyy, kun tuhannet pikkuiset muovipalikat hankautuu toisiaan vasten. Mutta siitä voi nauttia silloin, kun itse on tuon ison laatikon ääressä.

Tänään lupasin Antille koota hajonneita legoluomuksia ehjiksi. Se on hauskaa ja rentouttavaa aina silloin tällöin. Erittäin palkitsevaa on, kun etsit jotain tosi pientä ja harvinaisen muotoista palaa ja löydät sen. Mikä riemu ja onnistumisen tunne täyttää silloin sydämen. Kolme tuntia hurahti tänä iltana nopeasti, kun rakensin lentokoneen ja formula-auto keskuksen. Lapset piti loppuvaiheessa patistaa syömään iltapalaa ja äiti jäi vielä yksin etsimään viimeisiä puuttuvia osia. 

Legojen kokoaminen on hyvää terapiaa. Aina silloin tällöin mulle iskee halu järjestellä tavaroita ja vaihtaa niiden paikkoja. Tänä iltana mietin, että olisi aika makeeta, jos kaikki legot olisi lajiteltu, joko värin tai koon mukaan. En osannut päättää, kumpi olisi parempi, joten en vielä aloittanut:)