Perheemme elämässä on alkanut uusi vaihe tai jakso, kausi, aika .... ja se pelottaa. Tiedättehän, että joka perheessä on omanlaisia vaiheita. On se vaihe, kun ollaan kahdestaan ja sitten on vauva-aika. Sitten tulee koululaisia ja töitä. Teini-ikäisten vanhempina oleminen on yksi vaihe. No, niitä kausia voi olla monenlaisia. Ja meillä alkoi etäperhekausi.
Mieheni Jouni innostui keväällä hakemaan uutta työpaikkaa. En uskonut, että hän saisi kyseistä työpaikkaa ja niinpä sanoin, että hae vain! En arvannut tuon lausahduksen seurauksia, sillä Jouni sai työpaikan Hämeenlinnasta ja on ollut siellä töissä jo kuukauden. Muistutan teitä, että me asumme Orimattilassa ja olemme viihtyneet.
Muutokset ovat olleet rajuja! Jouni ei tule joka ilta kotiin! Tästä mulla on aikamoinen kriisi. Mun pitää nukkua yksin tai no, on niitä viereen tulijoita, mutta heillä ei ole yhtä lämpimät ja isot jalat, jotka lämmittäisi mun kylmiä varpaita. Mun on pitänyt turvautua kuumaan vesipulloon. Eikä vesipullo juttele mulle mukavia.
Suunnittelemme tämän vesipullo tragedian vuoksi muuttoa Hämeenlinnaan. Se taas jakaa mielipiteitä perheessämme. Toiset ovat innokkaita muuttamaan ja toiset innokkaita vastustamaan muuttoa. Kun olen tässä tätä osa-aika yksinhuoltaja elämää elänyt kuukauden ajan, olen valmis muuttamaan. Tarvitsen toista puoliskoani.
Katsotaan, kuinka kauan tätä vaihetta kestää ja muutammeko vai emme, mutta uusi jakso tulee aina, joskus. Sitä odotellessa, carpe diem vai miten se menikään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti