Jouni on jo monta vuotta puhunut, toivonut ja yrittänyt saada minut suostumaan siihen, että menisimme laulamaan vanhainkotiin. Eilen se sitten tapahtui.
En ole oikein lauluihmisiä. Kotona kyllä laulan ja kirkossa myös, mutta en ole ollut esim. kuorossa. Lapsuuden kodissa usein tulimme siihen tulokseen, että emme osaa laulaa, niin siitä on varmaan johtunut vastahakoisuuteni lauluesityksiin missä tahansa. Se on kyllä alkanut lipsua viime vuosina, sillä olemme laulaneet perheenä jo useana jouluna kotiopetusperheille ja vähän muillekkin.
Eilen sitten menimme vanhainkotiin, joka on noin 700 metrin päässä kodistamme. Jouni oli sopinut kaikki. Minä oli hankkinut meille tukiperheen eli Jounin serkun perhe tuli mukaamme. Näin saimme 4 aikuisen ja 8 lapsen kokoisen kuoron. Sitten vielä tiesin, että jos pyydämme Eskon ja Marjaanan perheen, niin esityksesä tulee paljon vaihtelevampi. Marjaana on nimittäin erittäin kekseliäs näissä asioissa. Niinpä kaikki 5 laulua olivat hieman erilailla esitetyt ja lauletut.
Ilta oli onnistunut. Lauloimme kolmessa paikassa samat laulut. Ja mummot ja papat tykkäsivät lapsista. Laulujen jälkeen aina hieman rupattelimme heidän kanssaan. Kolmevuotias Lumea otti monia kädestä kiinni ja näin ilahdutti heitä. Ei se ollut niin vaikeaa, kun olin monet vuodet ajatellut.
Viimeisen esityksen jälkeen Isla (7 vuotta) sanoi, että "mä haluan olla vanha ja tulla tänne, koska on koko ajan palvelijoita ja on oma huone ja telkkari".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti