Puuro on niin terveellinen aamupala ja se niin on hyvää ja edullista. Kaikki lapset rakastavat puuroa ja syövät sitä mielellään. He huutavat: "Lisää puuroa!"
Voi kun tämä olisi totta.
Tänä aamuna tein pitkästä aikaan puuroa. Ja lasten reaktiot oli ennakoitavissa. Tuli nenän nyrpistystä, EI sana eri muodoissa, lisää narinaa ja valitusta. Sitä on mun vaikeaa ymmärtää (ja kestää), sillä tykkään puurosta. Kaurapuuro on hyvää omenahillon kanssa ja 4-viljan puuron kanssa sopii voisilmä ja inkkarisokeri. Meiltä löytyy myös muita vaihtoehtoja puuron seuraksi, mutta ei ne silti tee puurosta yhtään suositumpaa.
Valituksen ja narinan yltyessä on aina otetteva kovat keinot käyttöön. Ne saa lapset yleensä hiljaisiksi. Tänäkin aamuna kerroin lapsilleni tarinaa toisista lapsista, jotka etsivät ruokaa kaatopaikoilta tai roskiksista, juovat likaista vettä ja jotka olisivat iloisia noin pienestä puuro annoksesta.
Ehkä se tarinointi ei ole ihan reilua, kun en itsekkään aina osaa olla kiitollinen siitä kaikesta hyvästä, jota meillä on. Toisin sanoen aina, kun mä haluan uusia vaatteita, niin jonkun pitäisi muistuttaa mua, että sulla on jo kaappi täynnä puhtaita vaatteita ja että on paljon muita ihmisiä, jotka käyttävät likaisia rääsyjä. Tai kun haluan isomman talon, jonkun pitäisi näyttää mulle kuvaa hökkelikylistä, että muistaisin nauttia ja iloita tästä lämpimästä kodista, jossa on sähköt ja juokseva vesi. Kaikkea hyvää on mun ympärillä, perhe, koti, vapaa maa ym, huomaanko sen kaiken?
Radiossa puhuttiin tänään kateudesta. Siellä kuitenkin todettiin, että jos ystävien ongelmat laitettaisiin pöydälle, niin jokainen heistä ottaisi ne omat ongelmat takaisin. Eli kateus on aika turhaa. Mielestäni kiitollisuus on kateuden vastakohta. Olen kuullut, että joku pitää kiitollisuus päiväkirjaa. Se voisi olla hyvä idea mulle, kun haluan jotain uutta ja lapsille silloin, kun meillä on puuroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti