Viimeinen työpäivä

Tänään oli mulla viimeinen työpäivä. Niin se vain puolitoista vuotta meni. Se oli hyvää aikaa, myöskin rankkaa ja opettavaista.

Kun on 12 vuotta kotona hoitanut lapsia ja ei ole koskaan ollut oikeissa töissä, on vaikeaa saada töitä ja edes kuvitella, että joku sinut palkkaisi. Luulin, että en osaa mitään ja että en osaa tulla toimeen toisten aikuisten kanssa. Nämä kuitenkin osoittautui vääriksi olettamuksiksi. Huomasin, että olen aika loistava ompelija ja osaan jutella toisten kanssa, heittää läppää ja hoitaa myös asiallisesti kaikki työkuviot ja vaikeatkin asiat. Vau, tämä kohensi mun itseluottamusta aika lailla. 

Alussa olin niin innoissani töistä, että unohdin jopa kerran käydä aamulla suihkussa. Joskus taas eväät jäi kotiin tai naama jäi rasvaamatta. Alku oli myös tosi rankkaa. Kun ompelee viikossa yksin 30 verhoa ja vielä mahdollisemman nopeasti, se vie voimat. Jouni sanoi mulle, että sun pitää tehdä töitä vain noin 70 % teholla, eikä täysillä. Se oli vaikeeta. Painoin täysillä ja sitten kotiin tulessa olin aivan poikki. Siivoukset jäi ja lapset sai valmisruokaa. Työni onneksi vähän keventyi, kun tuli muita ompelijoita. Silloin pystyi nauttimaan ja ottamaan vähän rennommin.

Nyt se kuitenkin loppui. Kotona kyllä riittä hommia.  Tänäkin aamuna, kun ryhdyin pukemaan, löytyi paitani sisältä kauhean iso ja paksu hämähäkki. Ehkä se oli merkki. Täällä ei ole kukaan siivonnut kunnolla pitkään aikaan. Siis luuta käteen ja töihin.