Ylläripuhelu

Kaikilla taitaa puhelin soida aina kesken herkullisen luonaan. Tänään oli mun vuoro. Keskustelu meni jotenkin näin:
"Porvoon poliisilaitokselta poliisi se ja se täällä hei."
Mä oli ihan kummissani, mietin onko lapsilla kaikki hyvin ja oliko Jouni elossa?
"Onko Päivi J. puhelimessa"
"Joo, kyllä on" mä vastaan jo hieman hädissäni.
"Soittelen sellaisesta koulu asiasta, ei mitään hätää. Kyselisin, että oletko ollut Porvoon yläasteella liikunnanopettajana viime toukokuussa?
"Häh? Viime toukokuussa? En."
"Oletko varmasti Päivi J. joka asuu Orimattilassa?"
"Olen, onko tää joku vitsi?" Tiedustelen epäluuloisena.
"Ei ole, nimittäin viime toukokuussa opettaja oli laittanut autoonsa oppilaansa puhelimen, tästä on asiassa kyse. Oletko opettaja?
"En ole opettaja."
"Ok, sinä Päivi J. olit lähimpänä ja siksi soitin. Kiitos, ei muuta"

Sitten kipitän ruokapöydän ääreen posket punaisina ja kainalot märkinä, kun puhelin soi uudestaan.
"Täällä taas poliisilaitokselta."
"Niin..."
"Sattui pieni erehdys. Kyse olikin Sipoon koulusta. Oletko ollut siellä opettajana viime toukokuussa?"
"En ole ollut"

Varo joku Päivi J. Poliisi etsii sinua.