What a week!

Kylläpä on taas viikon aikana kaikenlaista tapahtunut. Viikko alkoi hyvin tavalliseen tapaan. Mutta enpä olisi tiistaina arvannut, että saan illalla ison riidan aikaiseksi rakkaan mieheni kanssa. Sitä valvoessa meni yö ja seuraavana yönä saimme asiat taas järjestykseen. Rakkaus asiat ovat jälleen kunnossa.

Torstaina iltapäivällä lähdin Mintun kanssa siskoni Annan luo. Pääsin tekemään sitä, mistä todella nautin eli järjestelemään. Anna muutti yhteen poikaystävänsä kanssa ja apujoukot tulivat pelastamaan Annan, asunnon ja kaikki aarteet. Se olikin aikamoinen urakka:
laittaa tavaroita oikeisiin paikkoihin, yrittää taivutella Anna luopumaan joistakin vaatteista (tästä voitte kysyä Annalta lisää), maalata yksi seinä, tapetoida yksi sivupöytä, ommella uusi päällinen nojatuoliin jne. Aika lensi liian nopeasti. Perjantai iltana oli aika lähteä kotiin, vaikka olisin mielelläni vielä jatkanut, koska urakka jäi vielä vähän kesken. Itse olin kyllä aika poikki, mutta niin oli Annakin. Jo perjantai iltapäivänä Anna rupesi vihjailemaan, että voisitte jo lähteä kotiin. Mutta ei, vasta illalla, kun oli pakko lähteä, me lähdimme kotiin. Annan ja Eskon koti on nyt kunnossa (ainakin melkein).

Ja tänään oli päivä, jota olin odottanut kauan. Näin Jenny Phillipsin. Jeeeeee... Hän on ihana laulaja. Tampereella oli nuorille järjestetty päivä, jossa olin valvojana. Siellä oli myös tilaisuus, jossa Jenny Phillips lauloi ja puhui miehensä kanssa. Se oli todella koskettava tilaisuus. Istuin siellä välillä kyyneleet silmäkulmassa, kun kuuntelin hänen upeaa ääntä ja laulujen sanomaa. Voi kun te kaikki ystäväni olisitte voineet olla siellä kanssani ja kuunnella sanomaa Vapahtajasta ja siitä miksi me olemme täällä maanpäällä. Onneksi häntä voi myös kuunnella youtubesta.
Nyt myös hengelliset "patterit" on ladatut ja kunnossa.