tiistai 17. helmikuuta 2015

15 vuotta

Se alkoi 15 vuotta sitten. Suuret juhlat kyllä oli, mutta muuten elämä oli vaatimatonta. Ei ollut juustoa leivän päälle kuin juhlapäivinä ja olohuoneen pöytänä oli suuri pahvilaatikko. 

Tänään on meidän hääpäivä! Paljon mahtuu noihin vuosiin. Perhe on kasvanut 4 lapsella, kissalla ja koiralla. Asunnon neliö määrä on kolminkertaistunut ja tavaraa on yllin kyllin. Pahvilaatikko on muuttunut Artekin ritiläpenkiksi (5 euroa kierrätyskeskuksesta) ja leivän päälle voi laittaa joka arkipäivä joko juustoa tai makkaraa, ihan fiiliksen mukaan. 

Parisuhde on myös ajan saatossa käynyt läpi jos jonkinlaista vaihetta. On ollut alun jännitystä ja toiseen tutustumista. Välillä elämä on ollut hyvin tasaista ja toisina aikoina hyvin vaihtelevaa. Kiivaita keskusteluja on joskus pitänyt jatkaa muutamana yönä ennenkuin on rauha ja rakkaus taas laskeutunut välillemme. Oikeastaan kaikki ne on loppujen lopuksi todella lähentänyt meitä, auttanut ymmärtämään toista enemmän ja vankistanut rakkautemme perustusta.

Huippuhetkiä löytyy myös paljon. Lapset ovat tuoneet paljon iloa ja työtä. Yhteiset hetket ja retket heidän kanssaan kaikesta nurinasta ja vinksin vonksin olleista asioista huolimatta ovat luoneet ihania muistoja. Jouni toteutti myös minun monivuotisen unelman ja vei muutama vuosi sitten Mintun ja Juhon Disneylandiin. Parin vuoden päästä on Antin ja Pinjan vuoro. Lepohetkiä yhdessä olemme myös pyrkineet ottamaan niin usein kuin mahdollista ja kun olemme saaneet jonkun suostumaan meille lastenvahdiksi. On ollut rentouttavaa olla yö hotellissa tai käydä syömässä ja elokuvissa. Aah, nytkin on sellainen leporetki tulossa kuukauden sisällä.

Monta riviä voisi vielä kirjoittaa ja kertoa. Paljon siis kuuluu rakkauteen. Seuraavan 15 vuoden jälkeen on taas tilanne ihan toinen. Sitä voi vain kuvitella.

Sain 15 ruusua Jounilta. Arvaateko miksi niistä 4 on oransseja?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti