Vauhdikas viikko

On niin kova meno päällä, ettei meinaa ehtiä teille raportoimaan, mitä kaikkea kivaa on tapahtunut. Ja nytkin saatte tietää vain pienen pienen osan.

Viime sunnuntaina veljeni pojat tulivat meille kylään. Oli hieman erilainen viikko verrattuna edelliseen viikkoon, kun meillä oli talossa neljä tyttöjä ja vain yksi poika. Mutta girlpower alas ja kundit kehiin. Vauhtia poikien kanssa riitti, mutta onneksi onnettomuuksilta vältyimme.

Yksi viikon kohokohdista oli matka Porvooseen. Siellä ensin tutustutimme 6 hengen lapsikatraamme Runebergin museoon. Sisätilat oli nopeasti kierretty, mutta puutarhassa meni enemmän aikaa. Siellä kun sai pumpata vettä kaivosta ja kastella kasveja, onkia kaloja ja hoidella kaikenlaisia kilttejä eläimiä. Matkamme Porvoossa jatkui Linnamäelle. Siellä oli järjestetty viikinkiseikkailu. Se olikin aika jännittivä. Meinasi syttyä ihan kiivas tappelu meidän hämäläisten ja sinne yhtäkkiä tulleiden kauppiaiden kanssa. Onneksi päästiin sopuun ja teimme kaupat. Vaihdoimme ohran jyvät suolaan ja hyvään hintaan tietysti. Ystävyyden kunniaksi joimme maljat lehmänsarvista ja söimme kaurakeksit. Kippis!

Meidän eväskärryt, lainattiin Runebergiltä.

Viikonloppuna toteutui yksi mun toiveista. Pidimme sukujuhlan Muurasjärvellä Salmelan tilalla. Siellä saimme kuulla hieman suvun historiaa ja syödä, jutella ja leikkiä. Historiaa kuunnellessa sitä mietti, että jos olisi elänyt jotain 100 vuotta sitten, niin perinnönjakotilaisuudessa minä ja siskoni olisimme saaneet yhdet lehmät ja veljet olisi saaneet jotain 300 hehtaaria maata per nenä. Reilua vai mitä? No, se oli sivuseikka. Päivä meni kuitenkin mukavasti ja tasa-arvoisesti. Oli kiva nähdä serkkuja, tätejä ja muita sukulaisia. Olen nimittäin jo pitkään miettinyt, että jos joku heistä kävelisi kadulla vastaan, niin en ehkä tunnistaisi heitä, mutta nyt tunnistan. Eläköön sukujuhlat!