"Ne teistä, jotka osaavat italiaa, tietävät mitä sana casa tarkoittaa. Sama on saksaksi heim, ruotsiksi hem ja englanniksi home. Eikö kuulostakin pehmeiltä sanoilta? Suomeksi sama sana on koti. Ei niin pehmeä kuin joillain muilla kielillä, mutta sanassa on useimmille positiivinen kaiku.
Koti on turvallinen, kutsuva, rento, paikka, jonne kuulua. Saimme kerran lahjaksi tällaisen pienen magneetin, jossa lukee: "koti on siellä, mistä löydät halauksen." Mielestäni tuo yksinkertainen lause kätkee sisäänsä paljon. Koti on siis paikka, jossa sinua rakastetaan ja mihin olet tervetullut. Koti on siellä, mistä löydät halauksen. Löytävätkö minun lapseni kotoa halauksen? Tai voiko yksin asuva löytää kotoaan halauksen?
Eräässä kirkon nuorten oppikirjassa sanotaan: "Meidän kirkon jäsenten tulee luoda koti, jossa henki on läsnä. Koti, jonka keskipisteenä on Kristus, tarjoaa suojan synniltä, turvapaikan maailmasta, sekä sitoutunutta aitoa rakkautta. Olipa kotimme iso tai pieni, se voi olla rukoushuone, paastohuone, uskon huone, opin huone, kirkkauden huone, järjestyksen huone ja Jumalan huone."
Minkälaisilla asioilla meidän sitten tulisi ympäröidä itsemme ja perheemme, jotta meillä voisi olla Kristus keskeinen koti? Kysyin muutamalta seurakuntalaiselta, minkälainen koti heidän mielestään on Kristus keskeinen.
Yhden vastaus kuluu laulun sanoin "Kotiin juhlan tuntu saa rakkaudessa. Äänet riemuin kajahtaa rakkaudessa." Hänelle Kristus keskeinen koti on paikka, jossa ilmapiiri on rakastava, hyväksyvä ja lempeä.
Toisen mielestä "päivittäinen rukous tuo Herran lähelle. Kirjoitusten tuntemus ravitsee mielemme. Vanhemmat kun opastaa, lapset seuraa voimaa saa tiellä kotiin taivahan, mi meitä odottaa." Hänen mielestään Kristus keskeisessä kodissa vanhemmat pyrkivät tekemään kaiken niin kuin evankeliumi opettaa ja lapset halutessaan seuraavat vanhempiensa esimerkkiä.
Voi olla, että tässä seurakunnassa on joku, jonka kotona vallitsee ykseys, palveleminen, rauha ja rakkaus, mutta minun on myönnettävä, että meillä on vielä toivomisen varaa. Esimerkiksi perheillasta on haastavaa saada sellaista, että se olisi kaikkien lasten mieleen. Yleensä onnistumme illan mittaan tarjoamaan jokaiselle jotain, mistä hän pitää.
Hetkittäin vanhempina tunnemme olomme hieman epätoivoisiksi, mutta viimeisimmässä Yleiskonferenssissa oli Evankeliumin musiikkia -niminen puhe, joka lohdutti minua. "Kun lapsemme ovat pieniä, voimme laulaa heille vilpittömän rakkauden kehtolaulua. Kun he ovat itsepäisiä ja kieltäytyvät käymästä illalla nukkumaan, meidän täytyy ehkä laulaa pitkämielisyyden kehtolaulua. Kun he ovat teini-ikäisiä, me voimme vaientaa kiistelyn ja uhkailun kakofonian turvautumalla niiden sijasta taivuttelun kauniiseen musiikkiin – ja ehkäpä laulaa vielä toisen säkeistön pitkämielisyyden kehtolaulusta. Vanhemmat voivat laulaa täydellisessä harmoniassa myös lempeyden ja sävyisyyden musiikkia. Voimme kutsua lapsiamme laulamaan kanssamme yhteen ääneen, kun osoitamme ystävällisyyttä puutteenalaista naapuria kohtaan.
Kaikki ei tapahdu yhtäkkiä. Kuten jokainen ansioitunut muusikko tietää, kauniin musiikin esittäminen vaatii uutteraa harjoittelua. Jos varhaiset musikaaliset yritykset kuulostavat riitasointuisilta, muistakaa, ettei riitasointuihin tehoa arvostelu. Riitasoinnut kotona ovat kuin pimeys huoneessa. Pimeyden nuhtelemisesta ei ole hyötyä. Meidän täytyy karkottaa pimeys tuomalla valoa.
Jos siis kodissanne laulavat bassot ovat liian voimakkaita ja jättävät muut varjoonsa, tai jos jousisoittimet perheorkesterissanne soivat hieman liian läpitunkevasti tai terävästi tai jos nuo malttamattomat pikkolot ovat epävireessä tai epäjärjestyksessä, olkaa kärsivällisiä. Jos ette kuule kodissanne evankeliumin musiikkia, muistattehan nämä kaksi sanaa: jatkakaa harjoittelemista. Jumalan avulla on tuleva päivä, jolloin evankeliumin musiikki täyttää kotinne sanoin kuvaamattomalla ilolla."
Haluan ponnistella lujemmin luodakseni meidän kodistamme enemmän Kristus keskeisen. Silloin lapsillani ja miehelläni on siinä kodissa hyvä olla. Muistan miten kirkon jäsenten kodit ja niissä vallitseva rauha tekivät minuun nuorena vaikutuksen. Olen kiitollinen mahdollisuudesta oppia ja yrittää uudelleen. Olen kiitollinen, että saan tulla säännöllisesti kirkkoon hiljentymään hengellisten asioiden ääreen ja nauttimaan sakramentin. Olen kiitollinen, että Vapahtaja on valmistanut minulle mahdollisuuden tehdä parannusta ja maksanut siitä kalliin hinnan. Toivon, että voisin olla hänen uhrauksensa arvoinen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti