Vähemmän yritystä, enemmän hengitystä

Tammikuussahan aina perinteisesti aloitetaan jokin uusi harrastus. Mä ajattelin vain jatkaa vanhaa harrastusta eli joogaa.

Silloin kun me mentiin Jounin kanssa naimisiin, me aloitettiin hatha jooga. Harrastimme sitä yhdessä vuoden ja sitten mä jatkoin sitä yksin vielä toisen vuoden. Jounin kanssa harrastamisessa mulla on yksi ongelma. Mua alkaa aina naurattamaan se, mitä hän tekee. Jouni tulkitsee asiat aina eri tavalla ja se ei häntä haittaa, tekee vain. 

No, jooga jäi tauolle, mutta pari vuotta sitten aloitimme yhdessä jumpan tuossa lähikoululla. Se oli paha virhe. Se oli nimittäin paljon monimutkaisempaa ja nopeatahtisempaa kuin jooga. Mun jumppaamisesta ei tullut yhtään mitään. Mä vain naureskelin takarivissä Jounin kuvioille. Ajankohtakin oli tosi myöhä, joten väsyneenä mua nauratti entistä enemmän. Joskus jopa kotona harjoittelimme jotain askeleita, kuten neliötä, mutta ei, ei se parantanut tulosta. Puolen vuoden jälkeen jäimme jumpasta pois. Luulen, että ohjaaja oli helpottunut tästä päätöksestä.

Tänään Jouni puhui, että pitäis venytellä. No, mä ehdotin että joogataan tv ohjelman ohjeiden mukaan. Siinä sitä taas yritettiin. Tytöt olivat yleisönä ja me kaikki saimme oikein hyvät naurut isin liikkeistä. 

Tässä muutama lause, joiden mukaan joogasimme:
Hengitä ulos ja laske takamusta.
Hengitä sisään ja laske häntäluuta.
Hengitä pehmeästi sisään ja voimakkaasti ulos. 
Hengitä ulos ja laajenna hengitystä.
Lapaluut liukuvat selkää alas.
Lepää yhdistävän liikkeen hengityksen lomassa.
 Ja paras kaikista:
Vähemmän yritystä, enemmän hengitystä. 
Sellaisesta liikunnasta mä tykkään. Eiku kaikki nyt vaan hengittelee.